Viulunsoiton alkutaival ja Duo Ritunski

Haluan kertoa teille tarinan, mistä minun viulunsoittoharrastukseni alkoi. Kotonani laulettiin paljon ja kaksossisareni; Tuula ja Toini ja minä haluttiin kovasti jotain soitinta kotiimme. Isää pyydettiin ostamaan urkuharmooni, joka siihen aikaan oli joissakin maalaistaloissa. Isä ei heltynyt kuitenkaan ostamaan sitä. Sitten eräänä kesäisenä päivänä isä lähti Kokkolaan asioille ja sieltä palatessa näin, että hänellä oli ruskeaan paperiin kääritty kitaran mallinen esine. Isäni sanoi, että hän osti sen minulle. Jännitteyneenä laitoin paketin keittiön pöydälle ja availin kääröä. Sieltä paljastui soitin, viulu. Olin aivan hämmennyksestä sanattomana. Aloin "kituuttamaan" ja hetken kuluttua olin kuulemma soittanut; Oi muistatko Emma sen kuutamoillan  jne..... Siitä lähti minun viulunsoittoharrastukseni. Pääsin Kokkolan musiikkiopistoon, jossa sain viulutunteja. Tulipa opettaja antamaan viulutunteja kotiini asti aina välillä. Olen kiitollinen isälleni, joka on nukkunut ikiuneen kauan sitten, että hän ymmärsi musikaalisuuttani ja halusi näin edesauttaa minua kehittymään. Olin silloin 13- vuotias. Viulunsoitto jäi välillä lähes kokonaan elämän eri käännekohdissa; perheen perustamisessa, lasten hoidossa, vuorotyössä ja kun lauloin Tuiran kamarikuorossa ykkösalttoa. Nyt se taas eläkkeellesiirtymisen myötä on tullut tärkeäksi harrastukseksi.

Tänään on ilo mennä esiintymään ja laulattamaan Oulunsalon Salonkartanon vanhuksia.

Odotan innolla aina kesää ja sitä kauneutta mitä se tarjoaa.Meillä on vasta kolme vuotta vanha pieni piha, jonka laitoimme ja suunnittelimme heti ensimmäisenä keväänä.

Tarkoitus oli, että saamme koko kesän aina jonkin kukkivan  kasvin. Siinä olemme onnistuneet aika hyvin. 

 Sammalleimu alkaa huhti-toukokuulla puskemaan kukkia ja kukkiminen jatkuu pitkään. Jopa nyt vielä elokuun lopussa sieltä jokunen kukka paljastuu.

Pihan nurkka-alueella on syreeni jonka alla kasvaa mätäsmäisesti  rönsyansikkaa keltaisine kukkineen. Valkoiset tuplanarsissit valottavat nurkkaa.

Rönsyansikan seasta pukkaa myös tätä sipulikukkaa jonka olen laittanut kaksi vuotta sitten.

Kevätpikkusydän on kukkijoista ahkerimpia. Se jaksaa kukkia toukokuusta lähes umentuloon astí ja on mukavana väripilkkuna perennapenkissä.

Rönsyansikka ja balkaninvuokko ovat vastaväreineen ihastuttava yhdistelmä.

Perennapenkissä kukkivat narsissit tuovat kevään valoa ja iloa pihaan.

 Saimme grillikatoksen pihaan sopivasti kesäksi.Siitä on ollut iloa päivin ja illoin.

 Ruukkuistutukset laitoin kesäkuun alussa ja osa kukkii niistä vieläkin elokuun lopulla.

 Rautatieomenapuu on kukkia tulvillaan. Nyt on omenoita vaikka kuinka paljon.

Ystältä saatu hortensia .

Siperiankurjenmiekka on eräs lempikasveistani.

 Äitienpäiväksi sain orkidean lapseltani ja lapsenlapseltani, joka oli tuuminut, että tämä on mummin lempivärikukka.

 Päivänliljan alkuja sain ystävältä. Nyt se kukkii muutamion kukin vielä elokuun lopulla.

Liljat olivat säilyneet hyvin kovasta talvipakkasesta huolimatta.

Otan kukkamaljakkoon koko kesän tuoreita kukkia pihaltani.Se tuntuu ihan juhlalta!

 Loistojasmike on upea ilmestys kukkiessaan ja se tuoksu on huumaava
.

 Loistojasmike koko komeudessaan.

 Tässä penkissä oli verikurjenpolvea jota nousi talven jälkeen ihan vain muutama. Laitoin siihen kesäkukkia tilalle.

Perennapenkkiä kesäkuussa.

Kärhöt ovat päässeet hyvään kiipeilyvauhtiin.

Ruusut ja syysleimut aloittivat kukkimisen. Ilta-aurinko värjää metsää.